2019 Lahti, vuosikokous ja Classic Motorshow

Vuosien tauon jälkeen yhdistyksemme päätti osallistua Lahden messuille, tällä kertaa kolmen auton voimin. Valkoinen P1800, punainen 1800S ja kultainen 1800ES tarjoaisivat sopivan kattauksen. Järjestäjä tarjoaa yhdistyksille veloituksettoman osallistumisen, mutta osaston fasiliteeteista kuten sähköstä ja pöydistä veloitetaan erikseen. Muutaman näytteilleasettajan rannekkeen järjestäjä tarjoaa kutakin autoa kohti.

Talkoot alkoivat jo näyttelyä edeltävänä perjantaina päivällä, ainakin autojen omistajien osalta. Autoille oli varattu pesupaikka messuhallin edustalta. Osaltamme pesua ei tainnut kukaan tarvita; vaikka kylmä olikin niin tiet olivat perjantaina kuivat. ES tuotiin paikalleen jo puolen päivän aikaan, 1800S saapui yhdessä toiselle osastolle kutsutun Poliisi-Pyhimyksen kanssa iltapäivällä, runsas tunti ennen P1800:aa. Asettelimme autot huolellisesti suunniteltuun aukeavaan viuhkamuotoon. Asettelun jälkeen sijoiteltiin vähän rekvisiittaa. Tällä kertaa oltiin panostettu hitunen autojen lisäksi myös pyhimyskulttuuriin; sijoittelimme esille mm. Roger Mooren omakätiswn allekirjoituksen, muutaman hellyyttävän elokuvajulisteen ja satunnaista kirjallisuutta. Myös pahvi-Simon oli tilaisuutta varten omin käsin rakennettu ja tussilla piirteet  piirretty. Simonin päähän istutettiin kerholippis ja valkoisen P1800:n sisään ujutettiin non-stoppina pyhimyksen teemamusiikkia. Luonnollisesti myös pikkuautot kuuluivat kuvaan. Yön ajaksi arvokas rekvisiitta riisuttiin lukkojen taakse. 

Hallissa riitti vipinää aukioloajan puitteissa runsaasti. Ehkä eniten yleisöä kiinnosti Essi ja yleisin kysymys oli "Montako näitä on Suomessa?". Standiedustajiemme tiedon puutetta korvattiin vahvalla arviolla "pari-kolmekymmentä kai". Toinen yleinen kysymys oli sama, mutta sisältäen kaikki mallit. Siihenkin kehitettiin varma rintaääni-arviovastaus. "kolmisen sataa kaikkineen". Kerholaisillahan autoja on n. 170 tiedossa olevaa yksilöä, joista 11 Essiä.

Kerholippiksiä ja muuta kerhotuotettakin jonkin verran myytiin. Uusi kerhopaita sai suurimman suosion ja joku koko jopa loppuunmyytiin. Tiedettävästi pari-kolme uutta jäsentäkin kelkkaan houkuteltiin.

Välillä käytiin kokoustamassa ja katsomassa muita vaunuja, ulkoalueen harrasteparkkihan on jo nähtävyys itsessään. Jutustelijoita riitti ja mikäs sen mukavampaa, siitähän messuissa on kyse. Tyypillinen automessuvieras tykkää kun saa rauhassa katsoa autoja ja jos on asiaa, voi jutella omistajien / päivystäjien kanssa. Kovin monella on jokin side ainakin johonkin vanhaan Volvoon. Vieressä oli muuten Suomen Volvokerhon osasto, johon kuuluvaksi meidät ymmärrettävästi usein miellettiin. No saatiinpa jutella jonkin verran muistakin Volvoista.

Vaikka emme nyt parhaan standin titteliä pokanneetkaan, niin viikonloppua voi pitää onnistuneena. Muutaman aktiivinhan tällainen järjestely aina vaatii, mistä heille kiitokset. 

Sunnuntai-illan lähdössä oli myös tunnelmaa, vierailuajan loputtua saattoi nopeasti aistia pakokaasujen  silmiäkirvelevän vaikutuksen. Ovat ne nykykipot ainakin tällä alueella parempia kuin vanhat. 

Ajatus osallistua myös 2020 virisi jo voimakkaana.

Vesa K